Verikokeessa
Hepskukkuu!
Tänä aamuna luulin runosuoleni pulputtavan, paitsi että se olikin nälkä.
Aamulla minä ja allekirjoittanut kävimme terveyskeskuksessa verikokeessa ja sydänfilmissä. Ennen koetta, minun piti olla syömättä 12 tuntia. Se oli melkoinen koettelemus, etenkin silloin, kun laboratorion odotushuoneeseen leijaili tuoreen pullan tuoksu terveyskeskuksen kanttiinista. Kokeiden jälkeen join kanttiinissa kaksi kuppia kahvia ja söin neljä hillomunkkia.
Kävin kaupassa mallia ruoka. Ostin kanan fileepihviä. Ne olivat tarjouksessa -50%, paitsi että en pidä kanasta. Hernekeitosta minä pidän mutta sitä en ostanut. Kysyin myyjältä, miksi hernekeitto ei ollut tarjouksessa? Kun myyjä ryhtyi höpöttämään jotain säilyvyydestä ja viimeisistä myyntipäivistä, kysyin uudestaan mutta kovemmalla äänellä. Myyjä pakeni varastoon.
Kun menee verikokeeseen kannattaa työntää pää mahdollisimman pitkälle sukkahousujen joka toiseen lahkeeseen ja sitoa tyhjä lahje kiinni tuolin selkänojaan. Pyörtymisen hetkellä pää ei retkahda ikävästi, eikä pyörtynyt potilas pääse putoamaan tuolilta. Verikokeiden ottamista harrastamaan ryhtynyt, naispuolinen vastakkaista sukupuolta oleva henkilökin oli ihastunut keksintööni. Hän sanoi, ettei olisi uskonut koskaan näkevänsä moista.
Laaksonkylällä ei ole enää junaliikennettä, paitsi että asemarakennus on. Tosin sekin on tyhjillään muulloin, paitsi keskiviikkoisin. Silloin Laaksonkylän naisten sekakuoro kokoontuu odotushuoneeseen laulamaan maakuntalauluja.
Muistan, miten pikkupoikana seurasin, kuinka veturinkuljettajat ja asemahenkilökunta asensivat höyryveturiin pyöränlämmittimiä. Toimenpide oli tarpeellinen, sillä tämä rataosuus oli erittäin kylmäkiskoinen.
Naapurin Arvi kertoi hakeneensa työpaikkaa. Työ olisi ollut etätyötä ja työskentely olisi tapahtunut kotoa käsin, työntekijän omalla tietokoneella. Arvi ei saanut työpaikkaa sillä häneltä puuttui näyttö.
Onkohan kannabista polttavan henkilön ikkunassa pilviverho?
Hellurei.