Talkoohenkeä
Hepskukkuu!
Tänä aamuna minulla oli punainen nenä, paitsi että mallia vappu. Sitten minä heräsin.
Home sweet home... eli... homekoti on makea, kuten ruotsalaiset niin osuvasti sanovat. Pitkän ja vaarallisen Lapin reissun jälkeen on mukavaa olla taas kotona.
Koko tulomatkan näin unta siitä, että nukkuisin omassa sängyssäni, paitsi että en nukkunut silmäntäyttä. Aina, kun meinasin nukahtaa, alkoi joku laulaa maakuntalauluja tai jee jee musiikkia, paitsi että radiolla varustetuissa kuulosuojaimissani.
Kotona ajattelin nukkua loman rasitukset pois kehostani. Juuri kun sain unen varpaista kiinni, soi ovikello. Meille tuli vieraita kylään.
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka tunkevat toisten kotiin kutsumatta... ilman tärkeää asiaa. Mikäli joku tulee kotiini, lainaamaan kirvestä, sahaa, vasaraa, kyselemään veikkausvihjeitä tai krapulakaljaa, käynti on täysin hyväksyttävä, mutta jos asiaa ei ole, niin kyllä minä kauheasti ihmettelen, paitsi että suutun myös... Lähdin Arvin luo kylään. Onneksi Arvi oli kotona, paitsi että täydessä unessa.
Herätin hänet ja kerroin millaisen kotirauhanhäirinnän kohteeksi olin juuri joutunut. Arvi katsoi minua kauan unisilla silmillään, ja arveli lopulta, että toisten kotiin kutsumatta tunkeutuvat henkilöt ärsyttivät myös häntä. Tällaiset henkilöt saattoivat, vähäisiäkin vastoinkäymisiä omassa kodissaan kohdatessaan hyökätä, naapurinsa luo ja pilata hänenkin kotirauhansa. En epäile asiaa, sillä Arvi kyllä tietää mitä puhuu.
"Elämä on pettymyksiä täynnä." Kuten rumpali ja korpifilosofi Jalo "Jallu" Viinanen sanoi, eräänä aamuna kun huomasi malttaneensa kerrankin jättää, edellisenä iltana, jääkaappiin krapulakaljan, paitsi että krapulaa ei sitten tullutkaan.
Rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis) on mitä mainioin unilääke, paitsi että ilmavaivojen poistaja myös. Jos nykyajan nassikat lisäisivät lorauksen rohtovirmajuuriuutetta pilbonaadijuomiinsa, niin ei tarvitsisi kaikkia öitä valveilla kukkua. Rohtovirmajuuri tuoksuu aivan jalkahielle, paitsi että kissat pitävät siitä.
Arvi oli ostanut (muutama vuosi sitten) uuden pyykkitelineen. Hänen vaimonsa patisti Arvia ottamaan telineen pois paketista, kasaamaan ja pystyttämään sen, paitsi että naiset nyt hosuvat aina.
Koska tehtävä oli vaativa Arvi kutsui minut ja rumpali Jallu Viinasen pystytystalkoisiin. Nosturinkuljettaja Jarski Peltonen oli estynyt osallistumasta talkoisiin, sillä hän on (kuten aiemmin on todettu) työkomennuksella Kittilän Levillä. Jarskin puuttuminen lisäsi meidän muiden taakkaa, sillä Arvi oli ostanut talkoojuomia normaalisti, neljän talkoolaisen tarpeisiin.
"Hyvin suunniteltu on puoliksi pilalla" on joku meitäkin viisaampi sanonut, joten ennen paketin avaamista avasimme muutaman neuvoa-antavan. Neljän tunnin suunnittelun jälkeen otimme pyykkitelineen pois paketistaan ja lähdimme pystyttämään sitä, paitsi että emme saaneet Jallua enää hereille.
- Mikä on jatkuvasti päässäsi pyörivä kalastusväline? Kysyin Arvilta.
- En tiedä, ihmetteli Arvi.
- Se on korvamato-onki.
- Niin onki, Arvi myönsi.
Arvi halusi, ikuisen ystävyytemme nimissä, pystyttää pyykkitelineen täsmälleen keskelle tonttimme rajaa. Näin kallista telinettä (38,50 €) voisivat käyttää meidän molempien vaimot. Arvi joutuisi luonnollisesti veloittamaan minulta puolet telineen alkuperäisestä hankintahinnasta, sekä muodolliset varastointikulut, paitsi että usean vuoden ajalta. En väittänyt vastaan, sillä Arvi kyllä tietää mistä puhuu.
Minä löin rautakangella reiän, routaiseen isänmaahamme ja Arvi asetti pyykkitelineen reikään. Levitimme pyykkitelineen lavat, joissa narut kiersivät jo valmiina. Työmme oli tehty.
Istahdimme uupuneina nauttimaan talkoojuomistamme. Katselimme (melkoisen vinossa) keskellä tonttiemme rajaa seisovaa pyykkitelinettä. Arvi sanoi, että se on rajapyykkiteline... ja Arvi kyllä tietää mistä puhuu.
Hellurei.