Lipevä käytös ja fiksut kuteet.
Hepskukkuu!
Naapurin Arvi on sanonut, että jos miehellä on lipevä käytös ja fiksut kuteet se saa kaiken muun anteeksi. Ja Arvi kyllä tietää mistä puhuu.
Olin tässä taannoin luennoimassa eräässä tilaisuudessa. Kuten jo luennoitsijan valinnasta voidaan päätellä, tilaisuus oli hieno ja arvokas. Minulla on aina fiksut kuteet, joten panostin (Arvin ohjeiden mukaan) lipevään käytökseen.
Kun etsin paikkaani istumajärjestyksestä, havaitsin että minut oli määrätty istumaan samaan pöytään kutsuvieraiden ja muiden itseään tärkeänä pitävien henkilöiden kanssa.
Vaikka olenkin jo lähes kaiken kokenut viihdetaiteilija, tunsin nyt oloni hiukan vaivaantuneeksi. Mieleeni juolahti, että jokin pieni kohtelias puhe pöytäseurueelleni saattaisi vapauttaa tunnelmaa.
Tein kuten kaikissa tärkeissä ja merkittävissä tilaisuuksissa, sekä Vain elämää -tv-sarjassa, aina tehdään. Kilistin kuuluvasti kahvikuppiani ja pomppasin seisomaan.
Pidin seuraavanlaisen puheen:
" Arvoisa pöytäseurueeni, ja myös siellä muissa pöydissä istuva rupusakki. Kun huomasin että minut oli tungettu istumaan tähän herrapöytään ajattelin, että voihan paska. Kuten naapurin Arvi sanoo. "Ei pidä lähteä herrojen kanssa marjaan, sillä herrat pettävät aina" Ja Arvi kyllä tietää mistä puhuu. Mutta istuttuani hetken tässä pöydässä minä huomasinkin olleeni väärässä. Olin ollut ennakkoluulojeni vanki. Tunsin oloni kotoiseksi tässä seurassa. Oli jokin, joka yhdisti meitä kaikkia tämän pöydän ympärillä istuvia. Saatoin näet havaita että tässä pöytäseurueessa minä en olekaan se ainoa, jonka henki haisee vanhalta viinalta"
Kävi juuri niin kuin arvelinkin. Kohtelias ja ystävällinen tunnelma muuttui puheeni jälkeen aivan toisenlaiseksi.
Hellurei!