Lihan himoa
Bonne journée.
Joulukuu on ollut poikkeuksellisen lämmin. Tällainen kansainväliseen ilmastoon tottunut viihdetaiteilijakin on viime päivinä tarjennut hyvin, liivipuvussaan ja baskerissaan, normaalisti niin hyytävässä isiemme maassa. Tosin tosimies ei selittele, eikä herrasmies tingi tyylistään, olipa sitten kylmä tai vaikkapa vari. Pitkät kalsarit ja villahousut olisivat olleet, joka tapauksessa turhat, paitsi että ne jalassa sitä vain huutaisi ja hikoaisi. "Hiki hullun humpatessa", sanoi vanha kansa jo ammoin.
Kuten tarkkaavainen lukijani on saattanut havaita, olen pitkähköksi venähtäneen tauon jälkeen palannut takaisin, sekä parrasvaloihin, että julkisuuden valokiilaan. Paluu kumpaankin edellä mainituista paikoista on ollut häikäisevä kokemus, paitsi että ostin aurinkolasit.
Kaltaiselleni, maailmankansalaiselle kaunis mutta kankea isiemme kieli aiheuttaa joskus odottamattomia väärinymmärryksen hetkiä. Mutta sattuu sitä muillekin. Tässä pari esimerkkiä:Joukko jääkiekosta innostuneita naisia purki pettymystään nassukirjassa kun ilmeni ettei Suomi päässyt finaalipeliin jääkiekon MM-kisoissa. Heidän päivityksensä kuului seuraavasti: "Mikä pettymysten ilta. Kullitta jäätiin."
Eräs äiti oli huolissaan aikamiespoikansa huushollin pidosta. Äiti päätti palkata pojalleen kotiapulaisen. Äiti halusi töihin nuoren naisen, joka olisi innostunut, aloitekykyinen ja oppivainen. Äiti kantoi kuitenkin huolta aikamiespojan siveydestä, joten naisen tulisi olla kokematon ja moraaliltaan nuhteeton. Lehteen äiti kiikutti lyhyen ja ytimekkään ilmoituksen: "Kotiapulaisen paikan saa nuori nainen, joka ei vielä ole lihan himoihin langennut, mutta on innokas oppimaan."
Hellurei!