Lapissa osa 4/5
Hepskukkuu!
Tänä aamuna minusta tuntui siltä, kun minulla olisi vesi kielellä, paitsi että niinhän se olikin. Sitten minä heräsin.
Ostimme eilen Arvin kanssa ison köntin poroa, Lapissa kun ollaan. Vasta, kun palasimme lihaköntin kanssa takaisin huoneistoomme, hoksasimme ettei meillä ollut uunia käytössämme, vaan pelkät keittolevyt ja uuni mallia mikro.
Arvin mielestä hätä ollut vielä käsissämme, vaan me palvaisimme lihamme saunassa. En epäillyt asiaa, sillä Arvi kyllä tietää mistä puhuu. Arvi ryhtyi välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin ja kaivoi matkatavaroidensa joukosta oman "henkiinjäämispakkauksensa," joka sisälsi tarvittavia työkaluja ja tarvikkeita.
Arvi rakensi rautanauloista ja rautalangasta kiukaan yläpuolelle kätevän ritilän porovainaata varten.
Koska huoneistomme rakentajat olivat ajattelemattomuudessaan kyhänneet, hyvän savusaunan sijasta vain pienen sähkösaunan, jouduimme hiukan improvisoimaan.
Saadaksemme aikaiseksi, palvaamisessa välttämättömän savun aromin, ostimme kaupasta matalan metallisen uunipellin ja savustuspuruja. Asetimme uunipellin kiukaan kivien päälle ja purut uunipellille. Koska kiukaamme pysyi päällä vain neljä tuntia kerrallaan ja Arvi arveli poronpalasemme tarvitsevan liki kahden vuorokauden kypsymisaikaa, sovimme vahtivuoroista.
Suopursusta (Ledum palustre) sai, tarpeen niin vaatiessa mitä mainioimman oluen mausteen ja sitä käytettiin yleisesti humalan puuttuessa, paitsi että oluesta. Suopursusta sai myös toimivan lemmenjuoman. Jos nykyajan maajussit tekisivät suopursusta juomaa, ei tarvitsisi morsiamia telkkariohjelmissa metsästää.
Palvaaminen eteni hyvin ja savunmuodostus oli mielestämme riittävää. Tarkoituksemme oli jatkaa palvaamista vielä iltaan sakka, paitsi että ovemme taakse ilmestyneet palomiehet vaativat meitä keskeyttämään työmme.
Naapurissamme asuva maakuntalauluja laulava nainen oli pelästynyt kylpyhuoneeseensa leijailevaa savun hajua ja hälyttänyt palokunnan paikalle, paitsi että naiset eivät ymmärrä lihanjalostuksesta mitään.
Onneksi liha oli ehtinyt jo kypsyä.
Meidän kylällä oli aikoinaan taitelija, jonka bisnekset eivät oikein ottaneet pyöriäkseen. Rahahuolistaan välittämättä hän jatkoi taideteostensa tekemistä, ne olivat selvitystilateoksia.
Hellurei.